FAQ eli usein kysytyt kysymykset
- Etusivu
- FAQ
-
Ruoppauksesta yleensä?
-
Ruoppaus- ja läjitystoimintaan sovelletaan lukuisia säännöksiä. Käytännön
kannalta tärkein sääntely sisältyy vesi-, jäte ja
ympäristönsuojelulainsäädäntöön. Niiden mukaan hankkeesta on yleensä tehtävä
ilmoitus tai sille on haettava lupa. Jätelainsäädäntöä sovelletaan silloin, kun
ruoppausmassat katsotaan 4 jätteeksi. Em. lakien ohella huomioon tulee ottaa
luonnon ja muinaismuistojen suojelua koskeva sääntely, maankäyttö- ja
rakennuslain säännökset, vesien- ja merenhoitosuunnitelmat, ympäristövaikutusten
arviointia koskeva menettely sekä erilaiset Suomea sitovat kansainväliset
sopimukset. Ruoppauksesta ja läjityksestä vastaavan velvollisuus on hankkia
tarvittavat luvat hankkeelle. Viranomaiset neuvovat tarvittaessa, mitä lupia
tarvitaan. Isoissa ruoppaus- ja läjityshankkeissa on suositeltavaa käydä
hankkeesta vastaavan ja ELY-keskuksen välistä vuoropuhelua jo hankkeen
suunnitteluvaiheessa eli ennen varsinaista lupaprosessia.
-
Pienruoppaukset eli alle 500 m3 ruoppaukset?
-
Pienruoppauksia tehdään sekä rannikoilla että sisävesillä. Pienruoppauksissa on
kyse yksityishenkilöiden hankkeista, kuten rannan syventäminen venepaikkaa
varten. Pienruoppauksella tarkoitetaan tässä ruoppausta, joka on suuruudeltaan
alle 500 m3 ja työ tehdään mekaanisesti esim. kaivurilla tai ruoppaajalla.
Pienruoppauksesta on tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle, joka on
paikallinen ELY-keskus.
-
Yli 500 m3 ruoppaukset?
-
Vesilain (587/2011, voimaan 1.1.2012) mukaan kaikki yli 500 m³:n ruoppaukset
edellyttävät aluehallintoviraston myöntämää lupaa (VL 3:3.1,7). Ehdoton
luvantarve ei kuitenkaan koske julkisten väylien kunnossapitoruoppauksia, joiden
luvanvaraisuus määräytyy tapauskohtaisesti niiden vaikutusten perusteella. Lupaa
AVIlta on haettava, jos ruoppaus voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä,
vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua
tai määrää, ja tällä muutoksella on laissa yksilöity yleiseen tai yksityiseen
etuun kohdistuva haitallinen seuraus. Käytännössä esimerkiksi satamien
kunnossapitoruoppauksille tarvitaan lähes aina lupa.
- Hinnoittelu?
-
Ilmoitukset tehtävä?
-
Ilmoitukset on tehtävä vähintään 30 vuorokautta ennen ruoppauksen aloittamista
(VL 2:6). Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä ns. vähäisistä toimista, kuten
esimerkiksi kivien tai muiden esteiden ei koneellisesta raivaamisesta. Yleisen
ilmoitusvelvollisuuden tarkoituksena on, että ilmoituksen perusteella
ELY-keskuksilla on mahdollisuus arvioida edellyttääkö pienimuotoinen
ranta-alueen ruoppaus vesilain mukaista lupaa ottaen huomioon olosuhteet ja
vaikutukset. ELY-keskukselle tehtävän ruoppausilmoituksen sisällöstä on säädetty
VL 2:15:ssä ja valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista (1560/2011) 30
§:ssä. Alle 500 m³ ruoppausten luvanvaraisuutta arvioidaan niiden vaikutusten
perusteella (VL 3:2). Lupaa AVIlta on haettava, jos ruoppauksesta aiheutuu
vesilaissa määritelty haitallinen seuraus esimerkiksi ympäristön viihtyisyydelle
tai vesistön tilalle (ks. 2.2.2). Pienruoppaus voi edellyttää lupaa esimerkiksi
silloin kun ruopattavan sedimentin sisältämien haitallisten aineiden pitoisuudet
ja/tai määrät ovat tasolla, jotka voivat aiheuttaa haitallisia
ympäristövaikutuksia (ks. luku 6).
-
Ympäristönsuojelulainsäädäntö?
-
Ympäristönsuojelulaki vaikuttaa hankkeen toteuttamiseen usealla tavalla. Yleensä
erillistä YSL:n mukaista ympäristölupaa ei tarvita, vaan vesilain mukainen lupa
riittää ruoppaus- ja läjityshankkeelle, sillä vesilain mukaisessa
lupamenettelyssä huomioidaan myös YSLn asettamat vaatimukset (VL 3:10.3), jos
hanke aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Kuitenkin ruoppaukselle
ja ruoppausmassojen sijoittamiselle tarvitaan ympäristölupa, jos vesilain
mukaista lupaa ei vaadita ja hanke saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista
(VL 1:2, YSL 28 §). Tilanteissa, jossa ruopattavaa ainesta on alle 500 m3,
lupatarpeen ja mahdollisesti tarvittavista lisäselvityksistä määrittelee
alueellinen ELY-keskus tehdyn ilmoituksen perusteella. Ruoppausta koskevassa
ympäristölupaharkinnassa on muun ohella otettava huomioon YSL 9 §:n mukainen
kielto ryhtyä Suomen maa-alueella, sisävesialueella, aluevesillä tai
talousvyöhykkeellä toimeen, josta voi aiheutua merensuojelulaissa (1415/1994)
tarkoitettua meren pilaantumista Suomen talousvyöhykkeen ulkopuolella.
Vastaavanlainen meren pilaamiskielto sisältyy MSL 1 §:ään. MSL:ää 7 sovelletaan
Suomen talousvyöhykkeen ulkopuoliseen merensuojeluun, kun YSL:ää taas
sovelletaan Suomen alueella ja talousvyöhykkeellä niin meren, sisävesien kuin
maa-alueidenkin suojeluun.
-
Jätelainsäädäntö?
-
Ruoppausmassat määritellään jätteeksi jäteasetuksen (179/2012) liitteessä 4
olettaen, että ne täyttävät jätelain (646/2011) 5.1 §:n mukaiset jätteen
määritelmän edellytykset. Jäte tarkoittaa lainkohdassa ainetta tai esinettä,
jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen
poistamaan käytöstä. JäteL 6.1 §:n 5 kohdassa tarkoitettu jätteen haltija on
ensisijaisesti vastuussa jätteiksi katsottavien ruoppausmassojen jätehuollon
asianmukaisesta järjestämisestä. Jos kysymys on pilaantumattoman ruoppausmassan
sijoittamisesta vesilain mukaisen luvan nojalla tai jos vesilain mukaista lupaa
ei tarvita (VL 2:6), ruoppausmassoja ei pidetä jätteenä (jätelain 3 § 1
momentitn 5 kohta). Ruoppaustoiminnassa tulee ottaa huomioon myös jätelain 8 §:n
mukainen etusijajärjestys. Ensisijaisesti tulee pyrkiä vähentämään ruopattavien
ja mahdollisesti jätteeksi päätyvien ainesten määrää ja haitallisuutta silloin,
kun se on ympäristönsuojelullisesti tarkoituksenmukaista ja
teknistaloudellisesti mahdollista. Ruoppausmassoja tulee pyrkiä myös
hyödyntämään.
-
Luonnonsuojelu ja muinaismuistojen suojelu?
-
Kun päätetään ruoppaamisesta ja ruoppausmassojen sijoittamisesta, tulee vesilain
(VL 1:2) mukaan ottaa huomioon myös luonnonsuojelulaki (1096/1996). Yleisesti
tämä edellyttää, että on selvitettävä ruoppausja läjitystoiminnan mahdolliset
vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen. Erityisesti on luonnonsuojelulain
perusteella otettava huomioon hankkeen vaikutukset suojeltuihin lajeihin ja
erilaisiin suojelualueisiin tai –ohjelmiin. Hankkeen vaikutusalueen lajistoarvot
on etukäteen selvitettävä soveltuvin osin (luonnonsuojeluasetuksen liitteet
1-3). Niin ikään on otettava huomioon myös uhanalaiseksi (LSL 47 §, LSA liite 4)
ja erityisesti suojeltavaksi lajiksi säädetyt lajit (LSL 47 §). Erityisesti
suojeltavien lajien esiintymispaikan hävityskielto tulee voimaan vasta
ELY-keskuksen rajauspäätöksellä. Tämä poikkeaa luontodirektiivin liitteen IV b
lajeja koskevasta kiellosta, joka on voimassa välittömästi LSL:n perusteella.
Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen
tai heikentäminen on kielletty (LSL 47.2 §). Lisäksi on otettava huomioon, että
luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien
yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen
hävittäminen ja heikentäminen on kielletty (LSL 49.1 §). LSL:n säännökset
merkitsevät rauhoitetun lajin kohdalla esimerkiksi kieltoa tappaa yksilöitä,
pyydystää tai häiritä tai hävittää (kasvit) jne. Uhanalaisia lajeja ei
välittömästi koske LSL:stä suoria oikeusvaikutuksia, mutta luokittelu kuvastaa
kuitenkin esiintymisalueen suojeluarvoa yleisesti. Ruoppausalueiden osalta tulee
selvittää, onko alue luonnonsuojelualuetta tai kuuluuko se
luonnonsuojeluohjelmaan (erityisesti lintuvesien suojeluohjelma). Ruoppaaminen
on luonnonsuojelualueilla pääsääntöisesti kiellettyä ilman ELY-keskuksen lupaa.
Aiemmin tehtyjen veneväylien ja -valkamien kunnostusruoppaaminen on
luonnonsuojelualueilla yleensä sallittua ilman lupaakin. Mikäli ruoppaustoiminta
sijoittuu Natura 2000 -alueelle tai sen läheisyyteen, on arvioitava kohteelle
aiheutuvat vaikutukset ja niiden merkittävyys lajiston ja luontotyyppien
kannalta. Vaikutusten merkittävyyttä arvioitaessa on otettava erityisesti
huomioon alueen suojelutavoitteet. Lisäksi on arvioitava hankkeen vaikutukset
alueeseen ekologisena kokonaisuutena. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen
arviointi on tehtävä, jos hanke todennäköisesti merkittävästi heikentää niitä
luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.
Arvioinnissa on otettava huomioon myös yhteisvaikutukset muiden hankkeiden
kanssa. Ympäristövaikutuksia arvioitaessa on inventoitava mm. 8 alueella
esiintyvät pesivät lintulajit sekä alueen luontotyypit (esim. merenrantaniityt,
luonnontilaiset hiekkarannat). Hankkeelle ei myönnetä lupaa, ellei
arviointimenettelyn avulla ole voitu varmistua siitä, ettei hanke merkittävästi
heikennä alueen suojelutavoitteita. Ruoppaus ja -läjitystoiminnassa on otettava
vesilain 1:2:n nojalla huomioon myös muinaismuistolaki (295/1993), jonka
mukaisen suojelun piiriin kuuluvat mm. vähintään 100 vuotta vanhat hylyt sekä
laissa tarkemmin määritellyt kiinteät muinaismuistot.
FAQ eli usein kysytyt kysymykset
Klikkaa otsikkotekstiä niin näet koko otsikon sisältämän aiheen. Mikäli sinulla heräsi lisäkysymyksiä, älä epäröi lähettää meille kysymyksesi yhteystiedoissa löytyvällä lomakkeella. Voit tietysti laittaa kysymyksesi myös sähköpostilla, osoitteen löydät niin ikään yhteystiedoista.
Mikäli sinulle heräsi lisää kysyttävää, niin otathan yhteyttä. Kysy meiltä/
Lue tästä linkistä koko vesilaki >>
Ruoppaus ja
niittoilmoituslomakeRuoppaus ja
niittoilmoituksen liite